"se selviää paremmin, jos sillä on vähän vaikeuksia"

Jäi sitten teemaviikko pitämättä ja muutenkin postaukset vähän vähemmälle... Henkilökohtaisista syistä jää tämän blogin päivittäminen nyt ainakin toistaiseksi. Palaan, kun energiaa taas löytyy.

Ihanaa syksyä kuitenkin kaikille!

Paljon olisi ilmaisia listattavana, reseptejä rustattavana ja muitakin postausideoita toteutustaan odottamassa. Jospa kuitenkin vielä ennen joulua palailisin blogimaailmaan!

Avotakka 10b/2010

Uusin avotakka oli aika tyhjänpäiväinen, mutta ihan viimeisellä sivulla oli hauska juttu/kuvasarja. 9 uutta tapaa käyttää sitä joka kodin perusmaljakkoa:

Perunafocaccia

Nimi ei kuulosta ehkä kaikkein houkuttelevimmalta, mutta hyvää se on. Ihanaa iltateen kanssa, mutta miksei vaikka punaviininkin. Tämä on kyllä niit ruokia, jotka kannattaa syödä tuoreena eikä säästellä seuraavaan päivään.

Taikinajuuri:

1 dl lämmintä vettä

1 rkl kuivahiivaa

0,5 tl sokeria

1 dl vehnä-/hiivaleipäjauhoja

Taikina:

2 dl kädenlämpöistä vettä

1 tl suolaa

5 dl vehnä-/hiivaleipäjauhoja

0,5 dl oliiviöljyä

Pinnalle:

4-5 dl ohuita perunaviipaleita

2 valkosipulin kynttä

1 tl kuivattua rosmariinia

0,5 tl suolaa

mustapippuri

3 rkl oliiviöljyä

1. Vatkaa lämpimään veteen sokeri, hiiva ja jauhot. Anna juuren käydä liinalla peitettynä n. puoli tuntia

2. Lisää juureen kädenlämpöinen vesi ja suola. Vatkaa joukkoon jauhoja ja vaivaa taikinaa käsin. Lisää myös öljy. (Taikina on melko pehmeää.) Kohota liinan alla.

3. Taputtele taikina pellille. Anna kohota vielä n. 30 min liinan alla.

4. Leikkaa pestyt (ja kuoritut) perunat hyvin ohuiksi viipaleiksi.

5. Pane perunat kulhoon ja sekoita joukkoon öljy, suola, pippuri, rosmariini ja viipaloidut valkosipulit.

6. Asettele perunaviipaleet limittäin taikinapohjalle.

7. Paista 225°C:ssa 15 min ja sitten 200°C:ssa 10-15 min.

Vähän vaatii vaivannäköä, mutta lopputulos tuo lautaselle tuulahduksen Italiaa.

Kirjahylly kertoo

Omamaamansikka-blogissa oli hauska juttu siitä, miten kirjahylly kertoo omistajastaan. Ajatus on vastata kysymyksiin kirjojen nimillä.

Oma kirjahyllyni on Ikean Expedit ja melko vähäisesti siinä on kirjoja, mutta saanpahan vähän extrahaastetta;) Ollakseni rehellinen, otin laskuihin mukaan myös lukemattomia ja keskeneräisiä kirjoja pursuavan yöpöydänlaatikkoni..

1. Oletko mies vai nainen?

Nykyhetken tyttölapsi

2. Kuvaile itseäsi.

Himoshoppaajan salaiset unelmat

3. Mitä elämä sinulle merkitsee?

Oikotie onneen

4. Kuinka voit?

Korkealle ja kovaa

5. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.

Keltaisessa huvilassa tapahtuu

6. Mihin haluaisit matkustaa?

A year in Provence

7. Kuvaile parasta ystävääsi.

Ellun kana

8. Mikä on lempivärisi?

Puhdas valkoinen

9. Millainen sää on nyt?

Tähtitaivas

10. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?

Aamulla kello seitsemän

11. Jos elämästäsi tehtäisiin tv-sarja, mikä sen nimi olisi?

Prinsessatunnit

12. Millainen on parisuhteesi?

Karilla

13. Mitä pelkäät?

Mieletön kalorikammo

14. Päivän mietelause.

Tartu hetkeen

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?

Get a life!

16. Miten haluaisit kuolla?

Sinisten miesten hyökkäys

Kirja-aihe tuli mieleeni, kun ostin Hulluilta päiviltä uuden pokkarin 3,90 eurolla (ja tietty vähän herkkua karkkikaupasta):

Uusi, yllättävä makunautinto

Kukapa olisi uskonut, että koukuttaudun juustolajiin, jota en ennen sietänyt. Maitojuusto on nykyisin herkkuani. Tässä oiva ja herkullinen vinkki sen nauttimiseen:

Rapsakalla paahtoleivällä ohut sipaus levitettä, jonka päällä reilut maitojuusto- ja tomaattiviipaleet. Huntuna ohut mustapippuripilvi, ja koristeena vehreä basilikan lehti.

Ja voin vain sanoa, että TAJUTTOMAN HYVÄÄ!

Lokakuu on pinkki

Lokakuu on tunnetusti pinkki kuukausi, sillä se on omistettu rintasyövän vastaiselle toiminnalle - Roosa nauha -kampanjalle.

Haluan levittää tätä "sanomaa", ja päätinkin pitää lokakuussa Roosa nauha -teemaviikon viikolla 41. Näin etukäteen kerron, mitä SINÄ voit tehdä tukeaksesi kampanjaa parhaaksi näkemälläsi tavoin.

1. Liity Roosa nauha -faniksi Facebookissa.
2. Lahjoita sivupalkissa olevaan virtuaaliseen keräyslippaaseen tai perusta oma vastaava.
3. Lisää pinkki väri pukeutumiseesi, sisustukseesi tai vaikka blogiisi.
4. Tutustu Syöpäsäätiön Roosa nauha -nettisivuihin.

Blogini sivupalkista löytyy siis virtuaalinen keräyslipas koko lokakuun ajan. Toivon, että kaikki , joilla mahdollisuus edes pieneen lahjoitukseen on, teksivät sen. 

Ja mistä tämä idea sai alkunsa? No pikkuveljeni työpöydältä; hän kun oli valinnut jogurttijuomakseen kampanjassa mukana olevan Danone Vitalinean:

Ressiä, ressiä...

Miksi huoneeni näyttää tältä, vaikka opiskeluja ei ole kestänyt vielä periodiakaan. Lieviä ajankäytön ongelmia voi siis havaita alla olevista kuvista sotkun muodossa. Kuvat ovat eilisillalta/yöltä, kun yritin kuumeisesti ratkaista matematiikan demotehtäviä. Lopulta saldoksi tuli 4/7 (upsista...).

Nyt kun pääsin jo aamulla kotiin heti demon jälkeen, niin en vain viitsi tehdä mitään hyödyllistä. 

Positiivinen asia on nyt kuitenkin, että The Voice/TV Viisi näkyy nyt meilläkin, täällä Turussa!!

Hauska bongaus

Viime viikolla oli Oprahissa (ylläri) taas mielenkiintoinen jakso siitä, kuinka naisten kouluttaminen muuttaa maailmaa. Aivan erityisen mielenkiintoisen siitä teki kuintenkin Hillary Clintonin haastattelu. Nimittäin sohvalla, jossa reportteri Lisa Ling haastatteli Clintonia, komeili muutama tutunnäköinen tyyny...

...Kyllä! Marimekon sinisiä Unikko-kuosisia tyynyjä! Onko noloa olla näin iloinen näin tyhjänpäiväisestä asiasta?!

Ilmaiset: vko 38

1. Tällaisia pikku pusseja tupsahti postista. Pussit sisältävät jo kaupoistakin löytyviä Brex-krutonkeja, yht. 5 eri makua. Sain näitä siis Transmerilta testattavaksi ja ihan ilman mitään ilmoittautumista. Kivaa!

Ilmaiset: vko 37

1. Sienionni-kirja. Ilmeisesti voitto, vaikka paketissa ei mitään saatesanoja ollutkaan. Pienen googlettelun jälkeen sain selville, että ainakin Talo&koti-lehdellä on ollut kilpailu, jossa tämä on ollut palkintona. Olisikohan sieltä peräisin?!

Ilmaiset: vko 36

Jos nyt joku ihmettelee, miksi viikko 35 jäi välistä, on syy yksinkertainen: ei yhtään ilmaista! No, tämä viikko onkin ollut taas vaihteeksi aikas antoisa:

1. Pieni maistiaispussi Pantteri Black shotteja. Tajusin ottaa kuvan vasta, kun olin ahminut koko pussillisen;)

2. U2:n kerailypaketti (sis. dvdt, juliste, plektroja, kirja jne.), voitto.

3. 4 Finlaysonin tablettia. Keräilykampanja.

4. Candy King -jojo palkintona oikein vastaamisesta kysymyksiin.

5. Yleensä en tällaisia lehtien välissä tulevia näytteitä laske ilmaissaaliiseeni mukaan, mutta nyt kyllä halusin tämän mainita. On nimittäin kiva, kun saa näytteen sellaisesta tuotteesta, jota on oikeasti harkinnutkin ostaa.

Tonnikalasalaatti

Tällaisen salaatin kun tekee, saa helpot ateriat seuraaviksi päiviksi. Eikä ne aineksetkaan oli ihan justiinsa - mitä kotoa sattuu löytymään! Ohjeesta tulee noin yksi salaattikulhollinen. 

Ainekset:

1 prk tonnikalaa

2 dl makaronia

2 munaa

herneitä

2 tomaattia

suolakurkkua

tuoretta maissia

mausteita maun mukaan

salaatinkastiketta

1. Keitä kananmunat ja makaronit.

2. Lisää kaikki ainekset kulhoon ja sekoita.

3. Mausta.

4. Tarjoile salaatinkastikkeen kanssa.

Amerikan-maistiaisia

Otsikko saattaa  olla vähän harhaanjohtava, sillä Amerikassa en ole piipahtanut. Vain Stockmannin ruokaosastolla:) Täällä mainitsinkin (ylistin) Stockmannin uusimmasta kampanjasta "Say yes to Boston. Nyt sitten kävin hamstraamasta kaikenmaailman Amerikan-herkkuja, tietysti pienen opiskelijabudjettini rajoissa.

Vaahtokarkkitahnaa oli ihan pakko ottaa maistettavaksi. Ostin myös erilaisia hedelmiä mömmöön dipattavaksi Donnan ohjeen mukaisesti.

Snapplesta olin kuullut jo aikaisemmin huhuja, että sitä saisi tätä nykyä myös Suomesta, mutta oma metsästykseni ei ole tuottanut tulosta. Nyt, kun sitä vindoin näin, oli ihan pakko ostaa maistettavaksi. Coca Cola Vanillakin oli ihan uusi tuttavuus. Ihan hyviä olivat molemmat.

Saa nähdä, pysynkö erossa kyseisestä ruokaosastosta vai päädynkö tuhlailemaan herkkuihin Atlantin toiselta puolelta. Mutta eikös se ole vähän niin kuin velvollisuus ostaa, kun ei tiedä rantautuvatko tällaiset ihmeelliset uutuudet koskaan Suomen markkinoille!

Helpot ja herkulliset wienerit

Näiden wienereiden tekeminen ei kyllä vaikeaa ole, ja kunhan vain pakastimesta löytyy torttutaikinaa (tai vastaavaa), voi näitä tehdä ihan vain hetken mielijohteesta. Täytteeseen kun käy sitten mikä paistonkestävä  hillo tai marja tahansa, tai vaikka pelkkä kreemi. Ja oletushan on, että vaniljakreemijauhe kuuluu kodin peruselintarvikkeisiin;)

Tarvitset:

torttutaikina

vaniljakreemijauhe

paistokestävä marmeladi tai marjat

kananmuna voiteluun 

raesokeri

1. Sulata taikinalevyt. Pienempiä wienereitä saat  puolittamalla levyt.

2. Sekoita vaniljakreemi purkin ohjeen mukaan. (Yleensä 1 osa kreemijauhetta ja 3 osaa kylmää vettä.) Itse käytin kuuden levyn annokseen 0,5dl jauhetta ja näin ollen 1,5dl vettä. Anna kreemin seistä vähän aikaa.

3. Levitä kreemi ja marjat/hillo levylle.

4. Voitele wienereiden reunat ja ripottele niille raesokeria.

5. Paista wienerit taikinapakkauksen ohjeen mukaan.

Olo on kuin ekaluokkalaisella

Viikko nyt pyöritty yliopistoalueella, ja voin sanoa, että on siinä ihmisellä vähän ylpeä olo, kun tietää olevansa yliopisto-opiskelija. Viikossa ehdittiin saada sellainen määrä informaatiota, että varmasti aika suurikin osa on mennyt suoraan toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos. Mutta kaipa ne käytännöt siitä selkenevät, kun ehtii tottua menoon ja paikkoihin.


Perjantaina kävin koulutarvikeostoksilla kuin pikkutyttö konsanaan. Mukaan tarttui kaikenlaista söpöä koulutarviketta. Yllättävän vaikeaa on kuitenkin arvioida, mitä kaikkea oikein tarvitsee, kun kuitenkin ero koulumaailmaan on sen verran suuri.

Ostin pari muovitaskukansiota (punainen ja violetti), vaaleanpunaisen esittelykansion (kierteet), luentoletiövihon, mustan kuminauhakansion söpöllä strassilla, vaaleanpunaisen läppärin suojakotelon (ei nyt ihan sellainen kuin etsin) sekä kaksi lyijykynää, joita ei kuitenkaan kuvasta löydä.


Kaiken kukkuraksi huomasin sitten, että jo keväällä ostamaani Sisleyn koululaukkuun (alla) ei sitten mahdukaan konetta  ja kansiotkin kovalla vaivalla. Laukun vetoketju on ihan liian lyhyt, vaikka suuaukko tarpeeksi leveä onkin. No, vanhalla laukulla mennää, kunnes se hajoaa.

Ilmaiset: vko 34

Hiljaista on tällä saralla edelleen...

1. Prisman aulassa jaettiin Kellogg'sin muro/välipalapatukoita, kaksi kumpaakin makua.

Se SUURI opiskeluselvitys

Blogin nimi on Opiskelijablogi, mutta moneen kuukauteen ei ole julkaistu ainuttakaan opiskeluun liittyvää postausta. Nyt kerron teille kaiken mitä opiskeluihini tulee.


Olen aina mennyt kouluun, jossa minulla ei ole ketään tuttua. Minulle koulu on aina ollut se tärkein juttu, kaverit ovat se toisarvoinen asia. Olen luonteeltani hiljainen ja ujo, mutta pyrin aina aloittamaan puhtaalta pöydältä tilaisuuden tullen.


Yläasteella minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä tulevaisuuden ammatistani, kuten ei myöskään lukiossa. Lukioon meninkin saadakseni lisäaikaa miettimiselle. Olen aina tiennyt vain haluavani perheen ja työn, arvostetun työn.

Puheet siitä, että lukion kurssivalinnoilla ei ole mitään väliä tulevaisuuden kannalta, ovat mielestäni vääriä. Jos et lue ja kirjoita vähintään yhtä seuraavista aineista on lääkikseen pääsy todella vaikeaa: fysiikka, kemi ja biologia, sekä tietenkin pitkä matematiikka. Jos et kirjoita ruotsia, pienenevät taustapisteesi tiettyihin korkeakouluihin jopa neljänneksellä. Jne.


Minä opiskelin lukiossa suhteellisen vähän. Lopulliseksi kurssisuoritusten määräksi tuli tasan 80 (vähimmäismäärä on 75). Oma valintani oli pitää muutama "tyhjä palkki" vuodessa, oma valintani oli myös suorittaa muutama ylimääräinen kurssi.

Kun nyt pääsin ylioppilaaksi viime keväänä, vastasi ylioppilastodistukseni täysin lukiotodistustani, noin niin kuin yleisesti. Ainekohtaisesti erot olivat mielenkiintoisia: ranskan päättönumeroni on parempi kuin ylioppilasarvosanani, englannissa taas toisin päin.


Hain samana keväänä kolmeen eri koulutusohjelmaan, kaikki tosin olivat Turun yliopistossa, täällä kotikaupungissani. Yhteen luin tosissani, muihin menin vain läpällä.


Ensimmäinen pääsykoe, jossa kävin oli jo toukokuun puolella. Olin lisännyt tietojenkäsittelytieteen hakulomakkeeseeni vain päivää ennen lomakkeen sulkeutumista, vain siksi että satuin sen huomaamaan ihan sattumalta. Ja mikä oli parasta: ei pääsykoekirjaa! Tietojenkäsittelytieteiden pääsykoe oli lähinnä hepreaa. Kaksi tehtävää piti tehdä, niistä vain toisesta minulla oli jonkin sortin käsitys. Kokeen aikaisuuden vuoksi tuloksetkin julkistettiin ensimmäisinä. En ollut rukoillut tulosten puolesta, mutta silti edellisenä iltana oli mahanpohjassa sellainen kutkutteleva tunne. Valvoin, kunnes kello näytti 00.00. Kirjauduin yliopistohaku.fi-sivustolle, ja siellä se luki HYVÄKSYTTY. Olin hämilläni, kuitenkin salaa ylpeä itsestäni.


Ranskan pääsykoe oli heti ylioppilasjuhlaviikonlopun jälkeisenä maanantaina. Siihenkään en mitään lukenut, vähän vain kertasin kielioppia. Kokeeseen oli tulossa monta tuttuani. Kokeessa tuli taas sama osaamattomuuden tunne, ja pitihän siellä muutama arvontakin suorittaa. Epäonnistuneet ylioppilaskirjoitukset olivat suurin motivaationi ranskan pääsykokeissa. Halusin osoittaa osaavani, edes itselleni. Aika kului ja tulokset tulivat. "Teidät on hyväksytty opiskelemaan ranskan kääntämistä ja tulkkausta." Jotenkin noin ne sanat kuuluivat. Silloin alkoi tulla pieni paniikki. Minulla olisi kaksi opiskelupaikkaa, joista en erityisemmin kummastakaan välittänyt, eikä kolmannesta silti mitään takeita.

Isoisäni oli varatuomari, minut haluttiin samalle alalle (oikeastaan isoäiti halusi). Päätin hakea oikeustieteelliseen tiedekuntaan, kun parempiakaan vaihtoehtoja en ollut keksinyt. Luin ja pänttäsin kirjoja koko kevään ja alkukesän. Sijoitin jopa harjoitusmateriaaliin 200 euroa. Toivoin hartaasti sisäänpääsyä, vaikka sisimmässäni tiesin, etteivät mahdollisuuteni ole kovinkaan korkealla. Koe tuli ja meni, odotin vastauksia ristiriitaisin tuntein. Muistan päivän, en halunnut mennä tarkistamaan tuloksia netistä, mutta samalla halusin saada vastauksen tulevaisuuttani koskien. Lopulta uskalsin. En päässyt sisään. Tunsin pettäneeni kaikki. Kaiken järjen mukaan minun olisi pitänyt päästä sisään, eihän se olisi vienyt kuin muutaman kuukauden elämästäni ilman vapaa-aikaa. Tunsin itseni täysin selkärangattomaksi, minulla ei ollut lainkaan itsekuria. Olisin niin halunnut näyttää kaikille, kuinka oikeustieteelliseen mennään ensimmäisellä yrittämällä. Olisin halunnut kumota kaikki väitteet sisäänpääsyn vaikeudesta, ensin kuitenkin olla ylpeä itsestäni ja tuntea muiden kunnioitus.

Olin siis tullut hyväksytyksi kahteen oppiaineeseen: ranskaa ja tietojenkäsittelyyn. Olisi ollut niin paljon helpompaa päästä sisään vain yhteen paikkaan tai vaikka nollaan paikkaan. Minun tapauksessani edes kolme hyväksymiskirjettä eivät olisi ollut ongelma. Mutta kaksi.


Minä pohdin, pohdin ja pohdin. Minä kysyin mielipiteitä. Minä sain mielipiteitä. Minä meinasin olla vastaanottamasta yhtäkään. Mutta minä otin vastaan paikan Turun yliopistosta matemaattis-luonnontieteellisestä tiedekunnasta tietojenkäsittelytieteiden koulutusohjelmasta.

Valitsin tietojenkäsittelytieteen tulevaisuuttani ajatellen, se parempi väylä kohti unelmaani ja muutenkin tulevaisuutta ajatellen. En tiedä, haenko keväällä uudestaan oikikseen vai haenko jonnekin muualle vain olenko tyytyväinen tähän nykyiseen aineeseeni. Aika näyttää, mitä teen.


Olen katunut päätöstäni, olen odottanut innolla opintojen alkua, olen ollut toivoton tulevaisuuteni suhteen, mutta mikä tärkeintä: olen luonut itselleni tulevaisuuden. Olen polulla kohti luonnontieteiden kandidaatin ja filosofian maisterin tutkintoa, mutta polun varrella on varmasti paljon haaroja, jonne kääntyä halutessani.

Meidän uusien opiskelijoiden johdantopäivät alkoivat tänään, istun itse asiassa juuri nyt, tekstin julkaisuhetkellä, Luonnontieteiden talo II:n salissa XXII. (Tämä on ajastettu postaus.) Olen täysin kujalla kaikesta, minua jännittää. Yritän uskaltaa hakea tänään opiskelijakorttini kansliasta, jonka sijainnista minulla ei ole hajuakaan. Toivottavasti päiväni on antoisa, kiva kun se ei tule olemaan, sen tiedän. No, kukapa sitä haluaisi melkein puolen vuoden kotona oleskelun jälkeen palata koulun penkeille - tai edes yliopiston luentosalin penkeille.