Tapani mukaan katsoin eilen The Oprah Winfrey Show'n edellisen jakson. Jakso oli koskettava. Siinä puhuttiin lapsien törkeistä heitteillejätöistä Amerikassa ja ympäri maailmaa. Vasta kuitenki jakson loppupuolella koin valtavan ahaa-elämyksen (voiko sanaa käyttää negatiivisessa merkityksessä?), sillä Oprah ja hänen vieraanaan ollut asiantuntija Dr. Bruce Perry keskustelivat ns. nykypäivän heitteillejätöstä. Sillä he tarkoittavat lapsia, jotka kasvavat tietokoneen, television ja videopelien
kasvattamina; lapsia, joiden elämässä ei ole hiljaisia tai rauhallisia hetkiä ilman virikkeitä.
Olen vieläkin kuin shokissa. Ymmärsin, että täysin ihmiskontaktitta kasvaneilla lapsilla saattaa olla paljonkin yhteistä nykypäivän, viihde-elektroniikan ympäröimien lasten kanssa. Erityisesti ensimmäiset elinvuodet ovat tärkeimpiä aivojen normaalin kehityksen kannalta.
Tiedän olevani itsekin koukussa tietokoneeseen ja televisioon sekä tiedän, että niistä on samalla kuitenkin myös paljon hyötyä. Enemmän olenkin huolissani pikkuveljestäni, joka ei enää keksi muuta tekemistä kuin pelaaminen, nettisurffailu tai tekstaaminen. Ei ole paljonkaan aikaa siitä, kun ihmettelin, kuinka hän ei voi vain olla, istua paikallaan ja ajatella, tai kuinka hän ei voi nukkumaan mennessään vain sammuttaa valoa ja odottaa unta pimeässä. Ei, hän lukee Aku Ankkaa tai tekstailee itsensä uneen lukuvalon palaessa. Ja se valo palaa vielä aamullakin..
Ihmiskontaktien puute aiheuttaa hallaa kehitykselle. En syyllistä ketään, haluan vain saada ihmiset ajattelemaan, kuinka helposti perhe saattaa nähdä toisensa kerran päivässä ja muun ajan kukin viettää omissa oloissaa. Yksi yhteinen ateriakin on jo plussaa meille nykyajan kiireisille ihmisille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti